Otsikko Hilkka Olkinuoran Surun Vuosi luennosta http://www.kantti.net/humanisminillat/hilkka-olkinuora-surun-vuosi
Olen ahdistunut, vertaistukipalstat on hyviä ja tarpeelisia siellä on he jotka edes himppusen tietävät siitä mitä käyt läpi mutta siellä on myös se kamala epätoivo ja epäreiluus. Ensin ihmiselle annetaan uutta toivoa tulevasta, pieni ihme, uusi elämä ja kun olet jo hieman uskaltanut relata niin matto vedetään jalkojen alta taas pois ja joudut aloittamaan surutyön uudestaan ja nyt yhden sijasta suret kahta elämää jotka menetit. En puhu itsestäni, ei minulle ole käynyt sellaista ainakaan vielä mutta jollekkin on ja se kipu ja pelko tuntuu tuolla sisuksissa.
Siksi minua ehkä tuo tieto ahdistaa, ehkä haluaisin säilyttää edes osan sitä tietämättömyyttä ja ajatella että kohtukuolema tulee kerran kohdalle ja siinä se. Tiedän ettei se mene niin ja tiedän että jos perheenlisäys joskus meille siunaantuu niin siinä on monta muuta asiaa jotka voi sattua sen jälkeen. Et sinä ole kuoleman kovalta kouralta koskaan turvassa.
Minua pelottaa tuleva, epävarmuus tulevasta se odotus ja päivien, viikkojen laskeminen. Pääsenkö sinne asti jonne Alpon kanssa pääsin, pääsenkö seuraavalla kerralla onnelliseen loppuun jossa kuulen lapseni itkun ja kyyneleet tulevat onnesta eikä suunnattomasta surusta haluaisin nähdä tulevaisuuteen ettei minun tarvitse pelätä. Yritän luottaa tulevaan, kaikki tulee olemaan vielä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti