torstai 31. tammikuuta 2013

Hiljaisuus

Eilen oli päivä joka tuntui niin ristiriitaiselta. Tasan vuosi sitten minut valtasi omituinen olo, selittämätön tyhjyys ja painon tunne. Se oli päivä jolloin pikkumies ei enää potkinut. Oli ristiriitaista olla Kotkan sairaalassa käynnistyksessä josta ei sitten tullut mitään vaan laittoivat kotiin, kun vuosi sitten tulin sinne illalla tietäen että joku on nyt pahasti pielessä.
Tänään vuosi sitten on päivä kun aamulla lähdimme sairaalaan, ilman sairaalakassia kuollut vauva kohdussa. Pylly painoin samaa kohtaa mutta kukaan ei potkinut tai melskannut, oli vain hiljaisuus ja suuri toivottumuus ja suru. Tätä juttua ei nyt kauheasti tullut suunniteltua että sattuisi näin samoille päiville samat käynnit.

Tällähetkellä olen kotona, surullisena ja avuttomana. Kaksi päivää vietin sairaalassa mutta kun ei tapahtunut tarpeeksi nopeasti ulkomaalainen lääkäri laittoi minut kotiin "kasvamaan". Nyt olen täällä semisti paniikin omaisissa tunnelmissa, tosin toistaiseksi jumpsutus mahasta tuntuu.

Sairaalassa olo yksin oli melko kamalaa, minulla oli hirveä ikävä miestä ja kotiin ja minua pelotti. Viimeksi kun olimme olimme yhdessä ja sain kauheasti voimaa ja tukea miehestäni. Tunteet on kamalan ristiriitaisia maanantaina on päivä jolloin ihana Esikoisemme syntyi, päivä jolloin meistä tuli vanhemmat. Minulla on ikävä olen onnellinen tästä elämästä joka potkii sisälläni mutta samalla niin kamalan surullinen ja ahdistunut siitä mitä menetimme. ja peloissani saammeko tämän pikkusisaruksen kotiin.


Ajatukset ovat nyt sekavat, yritän joku päivä kirjoittaa selvemmin ja enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti