Juhannus meni rakennuspuuhissa kuten edellisvuosinakin, se on ihan mukavaa viettää aikaa ihan kotosalla ja puuhastella kuin mennä tuolla tukkaputkella känni-ääliöiden joukossa. Kahdenkeskistä aikaa ihanan kullan kanssa vaikkakin olisi ihan mielelläni loikoillut pihalla Alpon kanssa.
Juhannus oli jotenkin henkisesti rankka, tunteet ovat olleet taas pinnassa kai se johtuu viikon päästä tulevasta 5KK etapista. Se tulee olemaan taas uudenlainen päivä jotain muutakin tapahtuu sinä päivänä mutta siitä en ole vielä valmis täällä kertomaan, minulla on eräs asia "työn"alla jonka paljastan jossain vaiheessa kun aika on otollinen. Olen ajatellut viime päivinä Alpo pikkuista ja kaikkia näitä tunteita joita tunnen joka päivä. Ajattelin kun minulle on sanottu että yritys oli hyvä mutta lopputulos huono (appiukkoni kaikessa viisaudessaan) niin ei minusta, lopputuloskin oli hyvä vaikka ei toivottu. En voi kutsua Alpoa huonoksi lopputulokseksi, hän on ihana vauva joka vietti 8,5kk aktiivista kehityselämää ja melskasi lähes tulkoon joka päivä, häneltä opin asioita joita en ollut aikaisemmin tiennyt ja sen rakkauden määrän joka ennen rajoittui mieheeni, sitä ei kukaan ehkä ymmärrä mutta se rakkaus on suurta ja ikuista.
Jatkan tästä joku päivä, nyt on sellainen fiilis että haluan vaan sohvalle peiton alle niiskuttamaan.
Tässä eräs kappale jonka löysin matkalla viisauteen, ihanalle maailman rakkaalle pikkumiehelle jota on niin suunnaton ikävä joka päivä ettei mitkään sanat riitä sitä kuvaamaan <3
http://www.youtube.com/watch?v=svAZHZ83Qjs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti