Olen vihainen aina välillä... vihainen odottaville äideille jotka eivät voi sitä saunakaljaa jättää ottamatta, vihainen miehelleni jonka mielestä Alposta ei tarvitse kertoa jos ihmiset kysyvät meidän lapsisuunnitelmista, vihainen appiukolle joka ei tee itselleen mitään mutta voi sanoa Alpoa hyväksi yritykseksi mutta huono lopputulos, vihainen niille jotka alkumetreillä uskaltaa kertoa raskaudesta sosiaalisessa mediassa vaikkei ole varmoilla vesillä vielä. Se viha ei johda mihinkään toimenpiteisiin se on vaan sellainen ärsyttävä tunne joka aina silloin tällöin kumpuaa jostain. Mutta toki pitäkööt he vaaleanpunaiset ruusulasit silmillään koska eihän niille mitään tapahdu.
Siinä samassa tulee viha Jumalaa kohtaan, Alpoa kohtaan, maailmankaikkeutta kohtaan miksi meidän piti kokea tämä, miksi, miksi??? Mitä minä tein niin väärin? Olisiko parempi että poltan Bostonia 3 askia päivässä ja juhlissa en voi tyytyä limsaan vaan otan sen alkoholillisen alkumaljan sekä kaljan seurustellessa? Olisiko parempi jos haukkuisin oman lapseni äpäräksi ja kaikilla muilla sanoilla jotka eivät normaalisti äidin suuhun sovi? Teinkö virheen siinä vaiheessa kun se pirun +3 viikkoa oli siinä testissä niin samantien se rakkaus lastani kohtaan heräsi, sekö oli minun suurin virheeni? Niin vaikka en toivoisikaan tätä kenellekkään niin miksi minun pitäisi hyväksyä toisten teot ja miksi he eivät olisi ansainneet siinä samassa kuin me tämän? Mä tiedän että on virhe laittaa tälläinen teksti koska jos heille jotain pahaa käy niin voidaan sanoa että minä manasin, mutta luulempa että se ei ole minun käsissäni.
Olen huomannut muutenkin että paha ei saa palkkaansa, voin vaan uppoutua siihen ajatukseen että ehkä heillä ei aina ole kaikki hyvin ja ehkä he kompastuvat siihen ensimmäiseen juureen joka matkalle sattuu. Haukkukoot he lapsiaan ei toivotuiksi vahingoiksi tai ihan miten vaan I JUST DON`T GIVE A SHIT.
Joo purkautuminen johtuu nyt monesta jutusta, eilisistä häistä joissa vanhemmat ryyppäsivät pienten lapsien edessä, Facebookin maailman idiootimmeista päivityksistä kaikista niistä yhdessä ja erikseen. Minä olin mehulinjalla joten en ole nauttinut nyttenkään ilojuomaa voi kun olisin en ehkä olisi tänään niin vihainen.
Mutta minua v-ituttaa suoraan sanotusti tänään olen aivan V***** vihainen ja siihen ei auta mikään. Ilmeisesti olen kasvanut kultalusikka perseessä ja olen kaiken tämän ansainnut joten antakaa tulla lisää paskaa niskaan =) siitä minä pidän.
Eilen häissä eräs nainen jonka kanssa olin 10-vuotta sitten samassa koulussa, emmekä olleet nähneet sen jälkeen. Hän tunnisti minut ja kyseli kuulumisia kysyi myös monta lasta meillä on. Hetken mietin mutta sanoin että esikoinen enkelinä, hän oli että ai, oliko keskonen sanoin että ei 2,2kg valmista vauvaa kuoli kohtuun. Hän oli ihan ihmeissään, ei ollut koskaan kuullut että noin voi käydä. Oli puhdistavaa kertoa jollekkin vieraalle joka kyselee kaikkia ja suhtautuu asiallisesti. Heillä oli vielä samanlainen tausta kun meillä 16-vuotta yhdessä ei vielä lapsia omasta tahdosta ja kaikki "ihanat" sukulaiset ihmettelee onko heissä jotakin vikaa... Niinhän se meilläkin oli meissä oli vika kun emme lapsia aikaisemmin ole yrittäneet ja nyttenkin meillä on vaan se huono lopputulos... Mä en halua olla mikään marttyyri kun asiasta kerron, minulla on poika joka on syntynyt ei minun tarvitse sitä häpeillä mitäs sitten kyselee jos ei halua tietää.
No en ole aina vihainen, 99% olen Zen itse valaistuminen mutta nyt minulla on paska olo tätä paskaa maailmaa kohtaan olen väsynyt ja vihainen kaikesta mikä ei ole reilua mutta mille en vaan voi mitään. Alpon syntymästä tulee keskiviikkona 5kk, hänellä olisi varmasti isänsä ruskeat silmät ja musta tukka sekä äidiltä kuoppa leuassa =) voi sitä pikkumiestä, ei varmasti ajatellut ihan loppuun asti miten kova ikävä täällä on joka pirun päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti