Koska ne tunteet saa kasaan?

Olen aloittanut lukemaan Carolinen Myss kirjoittamaa kirjaa Sielun Sopimus. Siinä kerrotaan miten kaikesta pitäisi oppia ja kaikki tunteet jotka eivät meille "kuulu" täytyy oppia selättämään. Kuten kateus, katkeruus yms. No siitä olen selvinnyt, olen hetken kateellinen tai katkera mutta se menee nopeasti ohi. Tänään olimme pikkuveljeni kanssa katsomassa erittäin typerää aivan siis idioottimaista elokuvaa, mutta rakastan pikkuveljeäni joten uhraudun (hän on 14V tänä vuonna). No anyway siinä leffassa oli synnytyskohtaus, se tuli siis ihan puskasta, ja oli erittäin naurettava ei yhtään todentuntuinen mutta kuitenkin, välittömästi silmäni alkoivat kostua eikä niitä hanoja saanutkaan helposti kiinni. Huomasin sivusilmällä kuinka pikkuveljeni katsoi minua eikä tiennyt mitä tekisi. Minulle tuo synnyttäminen on jotenkin niin konkreettinen asia, omalla kohdalla se oli se hetki jolloin se lohduttomuus iski takaraivoon kymppikilon lekan voimalla, se oli se hetki jolloin jouduin luopumaan pojastani. Ehkä siinä on myös se kun synnytyksen jälkeen aina vauva itkee joka kerta mutta itse en sitä itkua saanut vaikka olisin kuinka toivonut.

Maanantaina 4.6 meidän poika olisi 4kk, siitä lohduttomasta päivästä tulee kuluneeksi 4kk. Sydämen alla, muistoissa ei koskaan unohduksissa, joka päivä ajatuksissa ja kaipauksessa. Mustatukkaista ihanaa aarretta syvästi kaivaten.