Pyydän anteeksi jos loukkaan jotain seuraavalla tekstillä joitain face-aktivistejä. Mutta oikeasti minusta tuntuu että voisin kirjoittaa kirjan Facebookin naurettavasta maailmasta ja niistä ihmisistä siellä profiileiden takana....
Eilen kävi siten että eräs tuttuni joka odottaa toista lastaan ja laskettuaika oli mennyt jo ohi. Käynnistys oli nyt lauantaina on päivitellyt tätä asiaa seinällään. Miten siis saada vauva ulos, vaikka hänellä oli jo jotain raskausmyrkytyksen mahdollisisa merkkejä, ei se aiheuttanyt paniikkia hän vitsaili että täytyisi lähteä hyppimään trampoliinille jotta saisi vauvan ulos... No nyt sitten ilmeisesti käynnistys aloitettiin lauantaina niin hän teki tilapäivityksiä synnytys-salista.....
Niin olen pohtinut tuota Facebookin tarpeellisuutta ja toki siellä on se nappula josta kun painaa ei kaikkia tarvitse nähdä mutta mitä minä siellä teen? Minulle elämässä tietyt asiat ovat pyhiä, avioliitto ja todellakin lapsen syntymä, en Alpon raskausaikana marissut facessa mitään enkä uskaltanut muutoinkaan siellä puhua, saatikka synnytys-salissa tilapäivityksen tekeminen..... not ei ole mun juttu. Mä rakastan vanhaa maailmaa jossa tietyt asiat on pyhiä, niitä kunnioitetaan ja arvostetaan ei vaan siten että no niin nyt olen pullauttamassa tätä lasta täällä maailmaan...puuh puuuh nyt on kivut sen mukaiset... kätilö sanoi pari tuntia ja on vauva sylissä...
No suurin osa teistä tietää miksi minua kirpaisee ja suututtaa, sitä huolettomuuden päivää takaisin odottaessa.. Mä en ehkä miellä että olen katkera, en mä halua heiltä mitään, en heidän elämää enkä heidän lapsia.. mä olen vihainen maailmalle mikä minusta teki niin erilaisen että meille kävi näin miksi minä olin jotenkin huonompi kuin hän, miksi minä käyttäydyin niin eritavalla raskausaikana jos olisin valittanut ja ollut "hälläväliä" asenteella olisiko lopputulos ollut toinen?
Niin en minä mieti ja murehdi sitä mitä heillä on ja miksi, mietin ja olen vihainen siitä kun en tiedä miksi itse olen niin erinlainen ja "ansaitsin" tämän. Mitä yhteistä meillä lapsen menettäneillä on muutoin kuin se että olemme menettäneet tärkeimmän asian elämässä?
No vauvoja syntyy nyt joka paikkaan taitaa olla tämä minun ikäluokka, silloin ne huomaa kun ei haluaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti