sunnuntai 20. toukokuuta 2012

2kk takana

02.04.2012 - 17:34 
 
Tänään on kaksi kuukautta kulunut elämäni mullistaneesta päivästä vaikka ajattelin että aika ei enää liiku eteenpäin.

Kävimme mieheni kanssa viemässä pikkuiselle kynttilän. Olen löytänyt omituisen rauhan. Kyllä minua itkettää aina kun Alpoa mietin tai kuulen haikean musiikin, tai jos joku ottaa asian puheeksi. Se on minun heikko kohta ja niin varmasti tulee aina olemaan. Viikonloppuna koin ensimmäisen kerran kun kohtukuolemaa verrattiin alkuraskauden keskenmenoon. Tapuksessa oli hieman ilojuomaa nauttinut 3 lapsen äiti joka tiesi minun olevan raskaana (pieni kylä). Hän erehtyi kysymään koska laskettuaika oli.... Vastasin että meni jo poika sai siivet. Hän vetäsi lievät paniikit, hyökkäsi kaulaani kiinni ja sanoi olevansa erittäin pahoillaan... hän tietää miltä minusta tuntuu hänelle kävi samalla tavalla... sanoin että ai johon hän joo olin 10viikolla tai jotain kahden tytön välissä ja se meni kesken! Sanoin että joo no olin kuitenkin 35-viikolla jota hän ei noteeranut ollenkaan. Onneksi olin kahvilinjalla joten ei ollut agressiivisuutta ilmassa ja annoin asian olla, muutoin olisin saattanut saada jonkun raivokohtauksen. En sano tätä sillä etteikö keskenmeno olisi kamalapaikka, ja etenkin se on kamalapaikka jos lapsen saanti on vaikeaa, mutta jos on 3-lasta ja yksi keskenmeno en voi kauheasti alkaa kauhistella tai en edes usko että tuo k.o rouva tietäisi hetkeäkään miltä minusta tuntui.

Tänään kävin energiahoidossa.. jos joku miettii että pah. humbuukia niin selittäköön minulle sen että miten aivan vieras ihminen jonka näen ensimmäistä kertaa ja jolle en puhunut elämästäni mitään, näki auran väreistä että minulla on hormonitoiminta sekaisin ja kysyi onko minulla ollut keskenmeno tai muu??! Sain muitakin juttuja siellä mutta niitä en halua jakaa kaikille =)

Olen löytänyt sisäisen rauhan eikä se tee minusta huonoa ihmistä, rakastan ja kaipaan äidin ja isin omaa pikkuenkeliä omaa aarrettamme. Takaisin emme sinua saa mutta olet aina sydämissämme ja ajatuksissamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti