Mietiskelyä..

17.03.2012 - 21:51 

Olen ollut viime päivinä taas surullisempi. Alpon laskettuaika oli 7.3, mieheni syntymäpäivä 5.3. Tänä vuonna emme synttäreitä viettäneet, Alpon piti olla isin synttärilahja mutta...
Olen myös tajunnut miten tyhmä ja tietämätön olen oikeasti ollut, miten olen elänyt vaaleanpunaisessa kuplassa. Alpon menetyksen jälkeen olen huomannut miten paljon meitä Enkeleiden äitejä ja isiä täällä on ja olen saanut paljon tukea ja voimaa heistä. Minua harmittaa myös se että asiasta ei kamalasti puhuta, en ajattele asiaa siten että se olisi jotain muuttanut vaikka olisin kohtukuolemasta tiennyt vaan ajattelen siten että olisimme saaneet ottaa Alposta kuvia hyvällä kameralla ja tutkia ja katsella rakasta aarrettamme. Nyt kaikki meni sellaisessa sumussa että en osannut ottaa asiaa siten vaan tuntui että on kamala kiire. Oli ihanaa että meille sattui kätilö joka seisoi rinnalla ja odotti että otan pojan syliin, sitä olisin katunut lopun elämäni myös nuo muutamat kuvat jotka kätilö puhelimellani otti on tärkeitä muistoja.

Olen katsellut Youtubesta muistoja muualta maailmasta ja meillä suomessa on niin erilainen kulttuuri asian käsittelystä. Tietysti meille kaikille tämä on elämän suurin menetys ja tämä on kova paikka mutta silti toivoisin että asiasta voitaisiin tehdä jotenkin sellainen että asiasta tiedettäisiin.

No palaan asiaan kun kuulen tiistaina jälkitarkastuksen tulokset, jännittää aivan kamalasti kaiken kohtaaminen =(

Löysin Youtubesta ihanan kappaleen se ohessa http://www.youtube.com/watch?v=qAA183bnS40