3kk

04.05.2012 - 19:58 

 

neljä kuukautta sitten olin maailman onnellisin odottaja, ylpeä taistelija kaikki raskausoireet pah minä kestin ne sanoin silloin miehelleni että kyllä tätä mahaa tulee vielä joku päivä ikävä... en vaan tiennyt miten nopeasti se kävisi. kolme kipeää kuukautta on nyt tarvottu eteenpäin ikävä, kaipaus ja suru kalvaa mua sisältä.

En yhtään ihmettele että moni tämän kokenut ajattelee että onko mitään tapahtunut minulla on enää raskausarvet muistona siitä taistelusta ja tietysti sisäinen ylpeys suorituksesta. Mutta se että lopputulos ei ollut sellainen kuin olisimme niin kovasti toivoneet nollaa kaikki ylpeyden aiheet, päinvastoin minulle on tullut hieman sellainen olo että pakkohan mussa on joku vika vaikka uskon 100% että asioilla voi olla muukin selitys vaikkei lääketiede kaikkea myönnä. En ole jaksanut mitään pahemmin kirjoitella rakennus on taas vienyt mehuja terassin ja pihapuuhien merkeissä eikä muutenkaan ajatus ole luistanut. Olen kuin robotti menen eteenpäin esitän olevani iloinen ja selviytynyt mutta iltaisin vuodatan kyyneleet silloin kun kukaan ei huomaa. On myös sydäntä  särkevää katsoa rakasta miestäni kun tulee televisiosta ohjelma jossa on pieni vauva, se miehen suru tuntuu luissa ja ytimissä ja tuntuu myös siltä kuin minun täytyisi pyytää anteeksi vaikka hänkin sen tietää että mitään ei olisi ollut tehtävissä eikä hän ole koskaan minua siitä syyttänytkään.

Joku päivä joskus jossakin tulevaisuudessa meillekkin annetaan toivottavasti uusi mahdollisuus, pikkumiehelle sisarus jolle voimme kertoa isovekasta joka äitin masussa kasvoi ja potki kovasti 8,5kk, sitä minä odotan koko sydämestä.


Älä äiti itke

Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä